sanna saastamoinen-barrois


Draped Paintings

Pariisissa , vuonna 2003, puolivuotiaan tyttären äitinä kirjoitin esseen Poeettisen Kielen Potentiaali Todellisuuden Tulkkina filososfian opinnoissani, aiheesta Filossofia, Kieli ja Todellisuus. Kirjoitin   Poettisen kielen mahdollisuudesta viedä ohi Wittgensteinin maailman rajan, ohi sanojen rajan.  Olla sanattomana siltana ilmaisemassa sitä, mitä ei sanallisesti voi ilmaista.  Vuonna 2003 aloitin myös maalausteni rullaamisen, työskentelin kotona kuten ennenkin, mutta nyt kotona työskentelvän taiteijan lisäksi, olin myös kotona lastaan hoitava nuori äiti, ja teokseni ja työprosessini ei voinut vallata kaikkea elintilaa kuten aiemmin. Dokumentoin aikaa, halusin kaiken olevan merkityksellistä, - ja ilmaista, koska minulla ei ollut taloudellista mahdollisuutta ostaa pohjia. Maalasin lakanoille,pöytäliinoille, kaduilta löytyville rakennuskankaille, pahvijätteillemme, maalasin ja ompelin pahveja, kankaita, eri materiaaleja yhteen. Joskus rullasin vanhan työn auki ja jatkoin hetken verran, usein aloitin myös aina uuden, jonka sitten rullasin odottamaan hetkeä, jolloin voisin jatkaa. Rullani, Pyhät Mattoni kantavat mukanaan 20 vuoden  tarinoita ja  tunteita ajatuksia joita ei  joita ei voinut oikein muuten ilmaista . 17 Pariisivuoden jälkeen 3 tyttären äitinä rullasin mattoni auki Suomessa, naulasin töitä ulkoseinille ja näin ilma ja aika osallistuvat prosessiin. Ompelen niitä vahvemmille pohjille, nyt myös rakennan rakenteita, naulaan, ompelen, veistän ja kokoan. Kutsun niitä nykyään draped painting, tuntuu että voin muotoilla niitö kuin vaatteita. Käytän yhä vain kierrätysmateriaalia. Teen nykyään maalini kasviksista ja kasvivärjään myös kankaita joista ompelen kollaaseja. Materiaalin työstäminen on ajattelua, jossa prosessi kantaa dialogia.